Nyt kun lunta on saatu hiihtoladuiksi asti ainakin osassa Suomea, voidaan taas alkaa etsimään sopua hiihtävän ja kävelevän kansaosan välillä.

Pitääkö hiihtoladut pyhittää hiihtäjille, vai onko kävely ladulla, joka lumettomaan aikaan on lenkkipolku, veronmaksajan oikeus?

Itse kallistun edelliseen, jo turvallisuuden takia.

Jatkokysymyksenä, onko ladulla keskustelu huono idea? Joskus olen aidosti tietämättömiä opastanut turvallisemmille ja usein maisemiltaan paremmille poluille, mutta osaan mielestäni nähdä vastaantulijasta, milloin keskustelua ei kannata edes aloittaa.

Kotilatujen lähistöille on joinain vuosina kunnostettu kävely/pyöräpolkuja moottorikelkalla, oli mielestäni tosi hyvä ratkaisu kaikille.

Onko muuta tapaa, millä sopu ja liikunnan ilo säilyisi ja lisääntyisi?

Viimeaikainen "Ciri on pääosassa-witcher 4" -kohu ja woke vouhkaaminen sai minut yrittämään ymmärtää mikä ihme näitä ihmisiä vaivaa. Yritin kääntää ajatteluni kömpelösti että ja sain aikaan tälläisen tuotoksen. Ehkä se herättää jossain ajatuksia ehkä ei. Itse toivon ja ajattelen että sosiaalinen media vääristää sitä määrää ihmisiä jotka todella ajattelevat niin että naisia ei saisi peleissä näkyä ja kaikki mistä he eivät pidä on "woke" ja tämä marginaalinen häirikköjen lauma kokoontuu yhteen ja näyttäytyy suurempana mitä he todellisuudessa ovatkaan.

Tässä teksti joka ehkä ehkä auttaa näkemään miten typerälle koko touhu näyttää.

Miehet; kuvitelkaapa jos lapsuudestanne asti kaikki elokuvat, pelit ja tv-sarjat olisivat 90% olleet seuraavia: mustatukkainen aasialainen naishahmo joka osaa soittaa banjoa on pääosassa ja aktiivinen hahmo. Hänellä on joskus rakkauden kohteena tai pelastettava heikkotahtoinen mies. Suurimmaksi osaksi tarinat kertovat naisesta ja siitä mitä hyvä hän on ja miten tätä ihaillaan ja miten tämä onnistuu kaikessa. Pelaatte pelejä tällä samankaltaisella hahmolla, katsotte elokuvia ja tv-sarjoja jossa on tämä sama mustatukkainen nainen. Tytöt samaistuvat tähän naiseen ja pitävät siitä mitä hän tekee. Hän soittaa banjolla pahikset suohon ja käy välillä ystävänsä kampaamossa värjäämässä hiuksia päivätyönään. Hän käyttää meikkiä ja tekee siistejä asioita. Sinä et osaa samaistua niin helposti häneen, mutta totut siihen että muuta viihdettä ei ole tarjolla.

Sitten, alkaa tapahtua jotain uskomatonta. Jossain joku alkaa julkaista elokuvia joissa on miespääosa. Tytöt protestoivat, ei mies voi olla elokuvan pääosassa! Epäuskottavaa! Mutta elokuva myy, koska miehet käyvät katsomassa sitä. Seuraa lisää elokuvia jossa mies on pääosassa, eikä pelkkä koriste. Sitten tulevat ensimäiset pelit jossa sinä pääset pelaamaan mieshahmolla ensi kertaa. Turhautuneiden tyttöfanien joukko lähettää tappouhkauksia pelintekijöille. Pelit ovat pilalla. Miehet ovat pilanneet pelialan. Aiemmin peleissä oli vain banjoa soittava naissankari. Mieshahmot olivat siellä missä kuuluivatkin, sivuhahmoina kuten oikeassa elämässä. Nyt mies on pääosassa. Ei immersiota, tämä ei voi olla todellinen peli. Tämä on poliittista miespropagandaa. Pelintekijät jotka laittavat miehen pääosaan vainotaan ja heidän perheitään uhkaillaan. Silti pelit myyvät. Miehet yrittävät selittää naisille, että heitä varten on tehty tuhansia tarinoita. Eikö maailmaan mahdu myös tarinoita miehistä? Naiset ovat sitä mieltä että kaikki on osa suurta salaliittoa. Ennen kaikki oli paremmin. Miehet olivat miehiä ja pysyivät poissa elokuvista, peleistä ja eivät varsinkaan itse tehneet niitä. Tilanne kärjistyy entisestään ja miehet jotka tekevät elokuvia miehistä, tai jotka uskaltavat laittaa peleihin miespääosan joutuvat suojaamaan itsensä ja perheensä hullujen naisten hyökkäyksiltä. Miehet alkavat menettää uskonsa toiseen sukupuoleen kokonaan; naiset ovat kiinni menneessä ja eivät suostu näkemään ja suostu oppimaan toista näkökulmaa. Yhteiskunta ja mediakenttä polarisoituu sosiaalisen mediankautta taistelutantereeksi, kunnes some hajoaa omaan mielettömyyteensä.

Huom. Teksti on tahallaan kärjistetty. Mutta tajuatte varmaan pointin että outoa on.

Joo, mulle on nyt jonkin aikaa tullut kotio ihan perinteinen, paperinen sanomalehti. Tässä tapauksessa Aamulehti. Jotenkin huomattavasti mukavampaa selailla netin klikkiotsikoiden sijaan. Lisänä tietty "rituaali" siinä kun käy enste koiran kanssa aamulenkillä, keittää kahvit ja sitten alkaa selailemaan lehdykkää ennen töiden alkua (etätyö). Tuntuu mukavammalta kuin nettiuutisten selaus. Sitä jotenkin keskittyy juttuihin enemmän kuin näytöltä luettaessa. Ja kaipa tuossa jotakin nostalgiahuuruakin saattaa olla.

Vähän tämmöisenä kokeena tilasin kun oli hyvä tarjous, normaalihinta on suhteellisen suolainen mutta eihän sitä arvaa vaikka jatkaisi tarjousjakson päätyttyäkin.

Tuleeko kuinka monelle enää paperilehti ja jos, niin miksi?

Okei, kuvittele tämä: herätät aamulla ja kaikki tuntuu ihan normaalilta. Kahvinkeitin porisee, ja ulkona on tietysti sellainen "ihan kiva" harmaus, josta me suomalaiset ollaan opittu nauttimaan (vaihtoehtoja ei ole). Mutta sitten, kun olet juuri lähössä toimistolle, asiat alkavat mennä väärään suuntaan.

Ensinnäkin, unohdat kaataa kahvin termariin. Tajuat sen vasta, kun olet jo hississä. Mitä teet? Käännyt takaisin ja myöhästyt, vai annat olla ja toivot, että toimiston automaattikahvi ei maistu säätimen palaneelta muovilta? Päätät mennä ilman, tietysti.

Seuraava pysähdys: julkinen liikenne

Päätät olla ekologinen ja hypätä bussiin. Ainoana ongelmana on se, että bussi on ääriään myöhässä. Ei siis mitenkään "viisi minuuttia" myöhässä, vaan sellainen "tämä bussi on juuri nyt todennäköisesti Espoon puolella" myöhässä. Mietit hetken, pitäisikö kävellä. Siinä vaiheessa näet tutun naaman – se naapurin Eero, joka aina muistaa kysyä, miksi sinäänänä et leikkaa nurmikkoa.

Mutta hei, Eero ei ole ongelma. Ongelma on, että hän päättää tulla mukaan bussipysäkillä seisomaan. Ja… no, käytännössä pitämään sinulle monologia, jossa käsitellään kaikkea 80-luvun autoverouudistuksesta siihen, miten tomaattien hinta on noussut.

Pieni tauko: toimistoelämää

Kun vihdoin pääset toimistolle, huomaat unohtaneesi lounaan kotiin. Ei hätää, aina voi syödä kanttiinin "legendaarista" pinaattikeittoa. Ongelma? Pinaattikeitto on loppu, ja jäljellä on vain jonkinlainen mystinen kasvispata, joka näyttää siltä, että se on ollut olemassa pitempään kuin toimiston vanhin asiakas.

Kun nämä kaikki asiat kasaantuvat, alat miettiä: "Miksi juuri tänään?" Mutta tässään ei ole vielä kaikki. Lopuksi unohdat tietysti salasanan, jonka piti olla "helppo". Tiedät kyllä, sellainen “häkkijärvi123!". Mutta mitä ilmeisimmin olet muuttanut sen jossain inspiraatiopuuskassa “häkkijärvi_ikuisuus2024?"– mutta unohtanut koko homman.

Lopetus: jotain hyvääkin?

Kun viimein pääset kotiin, päätät palkita itsesi. Ehkä Netflixistä löytyy uusi sarja, tai kenties noudat pizzeriasta sen "kaverin suositteleman" annoksen, joka on niin ylöshehkutettu, että odotukset ovat taivaissa. Mutta tiedätkö, mitä tapahtuu seuraavaksi? Annos on hyvää… mutta ei ihan niin hyvää kuin odotit. Se on käytännössä keskiviikko tiivistettynä yhteen kokemukseen.

Ja kuitenkin, kaiken päätteeksi, istut sohvalle ja ajattelet: "Ei se loppujen lopuksi niin kamala ollut." Sellainen se on, suomalainen keskiviikko. Pieniä koettelemuksia, mutta silti niissä on jotain hupaisaa, kun niitä miettii jälkikäteen.

View Poll

Tällä kertaa tekoälyllä tehty kuva ja kannettavia tarjolla myös yli 40-vuotiaille senioreille!

Ostin normi pepsiä pitkästä aikaa, koska ravintolassa ei ollut kokista. Ekan hörpyn jälkeen totesin, että maistuupa paskalta, ihan kuin joku keinotekoisesti makeutettu juoma.

No ainesosaluettelossa sitten kerrottiin e-koodein, että juoma on makeutettu aspartaamilla ja sukraloosilla. Miten tämä voi olla laillista? Luulisi, että pullon kylkeen pitäisi joku varoitusteksti painaa. Juon harvoin limsaa, onko pepsi ollut aina näin makeutettu ja onko sama syöpä levinnyt muihin juomiin?

Tähän ketjuun voi jakaa parhaimmat muistonsa Heikistä, mikä sketsi on jäänyt mieleen entäpä mikä letkautus?

Heippa! Ei kukaan sattuis tietämään hyvää tietokoneen kasauspalvelua mielellään kokkolan / ylivieskan läheisyydessä. Ei itse viitsisi kasata kun ei ole aivan hirveästi tietoa tietokoneista ja tuli kuitenkin aika arvokkaat osat hommattua. Parempi ois jos joku joka näistä tietää kasaisi siihen kuntoon, että ei tarvitse kun johdon laittaa seinään ja pääsis pelaamaan. Osat ostettu hieman eri paikoista, kuten verkkokauppa, proshop ja amazon, joten esim. tuo verkkokaupan kasauspalvelu ei onnistu. Hyvää joulun odotusta! :)

Viime sunnuntaina julkaistiin kansantaloudellisen aikakausikirjan uusin numero, jossa oli pari todella mielenkiintoista artikkelia vuoden 2024 taloustieteen Nobel-palkintoa koskien, joten ajattelin taas tehdä näistä keskustelunavauksen. Edellinen vastaava keskustelu oli mielestäni pääosin kiinnostavaa sekä laadukasta, ja tältä palstalta tuntuukin löytyvän kiinnostusta talousasioita kohtaan sekä paljon erilaisia näkemyksiä, joita on mielenkiintoista lukea.

Tällä kertaa itse keskustelunavauksen artikkeli, Laboren johtaja FT Mika Malirannan kirjoittama Talouskasvun ja innovoinnin perimmäiset tekijät – toimivat instituutiot, ei ole yhtä pitkä kuin viimeksi ja sangen selkokielinen, joten kaikkien asiasta kiinnostuneiden kannattaa lukea koko artikkeli. Tässä kuitenkin muutamia omia nostojani kirjoituksesta:

Talouden kasvun oppikirjoissa ei ole yhtälöä, jossa maksimoitaisiin bruttokansantuotteen tasoa tai talouden kasvuvauhtia. Sen sijaan siellä on yhtälö, joka kertoo edustavan kotitalouden hyvinvoinnin. Siinä on talouden kasvun oppikirjan tärkein maksimointitehtävä. Hyvinvoinnin maksimoimiseksi osa tuotannosta jätetään kuluttamatta eli säästetään ja investoidaan seuraavan periodin tuotantoa varten. Lisäksi ihmiset innovoivat. He kehittävät uusia tuotteita, jotka tyydyttävät heidän tarpeitaan aikaisempaa paremmin tai kehittävät tuotantotapoja, joilla tuotteita voidaan valmistaa aikaisempaa vähemmin tuotantopanoksin.

Kaiken tuon päämääränä on, että kotitalous pääsisi kuluttamaan kaikilla periodeilla sellaisia asioita, jotka ovat hyvinvoinnille olennaisia: tavaroita, palveluita ja vapaa-aikaa. Talouskasvu ei ole tavoite vaan se on ihmisten hyvinvoinnin tavoittelun seurausta. Toiminnan seuraukset riippuvat lopulta ennen kaikkea siitä toimintaympäristöstä, joissa tuota tavoittelua tapahtuu.

On helppo yhtyä taloustieteen nobelistin Robert E. Lucas Jr:n huomioon, että kun on alkanut miettiä taloudellista kasvua, on vaikea ajatella mitään muuta. Edelliset huomiot ovat myös tähdellinen muistutus Suomen ajankohtaiseen talouspoliittiseen keskusteluun, jonka kärkkäimmissä puheenvuoroissa on vaadittu talouskasvua vahvistavia toimia lähes hinnalla millä hyvänsä.

Nämä ovat kirjoittajalta mielestäni tärkeitä huomioita. Talouskasvun ensisijainen tarkoitus ihmisten hyvinvoinnin parantaminen, jolloin tärkeää on, ettei talouspolitiikassa jää näkemättä metsää puilta. Toki nykyjärjestelmässä on myös vaikeaa luoda lisää hyvinvointia ilman talouskasvua, jolloin kirjoittajan mainitsema toimintaympäristö ja sen lainalaisuudet ovat tärkeässä roolissa hyvinvoinnin kasvattamisen kannalta.

Talouspoliittisessa keskustelussa korostetaan paljon säästämisen ja investointien merkitystä. On totta, että silloin kun uusklassinen talouden kasvututkimus syntyi ja voimistui, eli 1950- ja 1960-luvulla, tuon aikaisissa empiirisissä maa-aineistoissa havaittiin maan säästämisasteen ja talouskasvun välillä positiivinen korrelaatio. Sittemmin korrelaatio on kadonnut. Selitys on globaalit pääomamarkkinat. Kannattaviin investointeihin näyttää aina jostain löytyvän rahoittajia, jos ei kotimaasta niin ulkomailta.

Talouden kasvututkimus on edennyt varsinkin 1990-luvulta alkaen (ks. esim. Jones ja Vollrath, 2024). Nykyisin korostetaan yrityksissä tehtäviä panostuksia uusien tuotteiden ja tuotantotapojen kehittämiseen, eli innovointiin sekä sen kannusteisiin ja edellytyksiin. Onnistuneen innovaation jälkeen yrityksen kannattaa kasvattaa tuotantokapasiteettiaan investoinneilla. Investoinnit eivät ole kasvun lähde vaan pikemminkin innovoinnin seuraus.

Viimeisen virkkeen korostus tuli itseltäni. Kyseessä on tärkeä huomio siitä, että innovointi sekä teknologinen kehitys ei automaattisesti synny seurauksena investoinneista, vaan koulutuksen, tutkimuksen ja toimintaympäristön kautta voidaan kannustaa innovaatiointia, joka synnyttää näitä paljon kaivattuja investointeja.

Artikkeli laajentaa näkökulmia näistä alun huomioista vielä laajempaan keskusteluun innovoinnista ja erilaisista instituutionaalisista malleista sekä tasapainoista, mm. tämä todella kiinnostava huomio:

Kun tarkastellaan kaikkia patentteja (Yhdysvalloissa, EU:ssa ja Japanissa myönnettyjä), patentit kansalaista kohti olivat Ruotsissa, Tanskassa ja Suomessa korkeammalla tasolla kuin Yhdysvalloissa. Samaa viestiä innovatiivisuudesta ja sen eroista ”armottomassa” ja ”pehmeässä” kapitalismissa kertovat yritysten panostukset tutkimukseen ja kehitykseen.

On totta, että Yhdysvallat on tuottavuuden tasossa ja vauraudessa Pohjoismaita edellä (Norja on tässä poikkeus tunnetusta syystä) ja että tuloja tasataan enemmän kuin Yhdysvalloissa. Kuitenkin työntekijöiden liikkuvuus työpaikkojen välillä on Pohjoismaissa ollut samaa luokkaa kuin Yhdysvalloissa eli ainakin tässä suhteessa Pohjoismaiden työmarkkinat eivät jää dynamiikassa Yhdysvaltoja jälkeen (Bassanini ja Garne-ro, 2013). Toisaalta Pohjoismaiden pienet palkkaerot saattavat omalta osaltaan kiihdyttää niin sanottua luovaa tuhoa ja työntekijöiden liikkuvuutta Pohjoismaissa (Moene ja Wallerstein, 1997 sekä Wallerstein ja Moene, 2003). Myös Pohjoismaiden työmarkkinoiden sopimusjärjestelmä on osaltaan saattanut edistää yritysten innovointia (Haucap ja Wey, 2004).

Loppuun vielä toinen mielenkiintoinen artikkeli, joka perkaa Nobel-voittajien tekemää tuloerojen perimmäisiin syihin liittyvää tutkimuskirjallisuutta, ehdoton lukusuositus myös tälle!

Siinähän se tuli tiivistettynä. Kiinnostaisi kovasti kuulla suoraan joltakulta, joka on agronomiksi opiskellut ja millainen työnkuva juuri hällä mahtaa olla. Kotomaassa tai ulkomailla. Entä miten valmistautua pääsykokeisiin? Reddit luonnollisesti kuulosti paikalta, missä edes yksi agronomi saattaisi tulla vastaan.

Pidemmällä kaavalla sama kysmys, mutta backstoryn kautta, jos joku utelias miettii, että mitähän hiivattia nyt taas.

Maaseudun lettipäinen kasvatti olen syntyjäni, mutta omat vanhemmat aikoinaan ajoi kauas mistään alaan liittyvästä, kun "ei maataloudella tulevaisuutta tule olemaan" ja päädyinkin sitten tekniikan pariin.

Nyt lomapäivillä kävi kämmi ja kurkin piruuttani yliopistojen tarjontaa. Ja kuinkas kävikään. Ajattelin, että nää on näitä ohimeneviä mestariaatteita, jotka on seuraavalla aamukahvilla jo tipotiessään. Tässä on nyt viikko mietitty "mutta mitä jos". Nyt sitä kutinaa on joko lievitettävä jollain. Tai pahennettava. Ihan kuinka vaan.

Koko ikäni elänyt periaatteella mennään keskivertojantterina sinne minne sattuu nyt suunta menevän.

Luontoäidin aikaansaannokset on mulle tärkeitä, ja tähän kun yhdistää tuon alanpoljetun kiinnostuksen maataloutta kohtaan, maataloustieteet kuulosti jotenkin sellaiselta yhdistävältä tekijältä ja ehkä jopa siltä itseltäni, mitä oon koko elämäni yrittänyt löytää ja lopulta todennut, että elämä on mitä sattuu vastaan tulemaan. Nyt tuli sellainen ahaa-elämys, että oma elämä on merkityksettömän oloista siksi, että en tosiaan ole suuremmin yrittämällä yrittänyt vaihtaakaan sen kurssia sellaiseen suuntaan, mikä oikeasti tuntuisi merkitykselliseltäkin. Elämä on ehkä liian lyhyt pelkkään haaveiluun, eikä elämiseen.

Eli pian pitäis valita koska aion aloittaa siviilipalveluksen. Korkeakoulun haluaisin aloittaa ensisyksyllä, paikka löytyy jo. Onko mahdollista suorittaa esim 6kk siviilipalvelusta ennen koulun aloitusta, ja lykätä loput myöhemmälle vai pitääkö se suorittaa yhdessä erässä loppuun? Vai olisiko järkevä tehdä palkallisia töitä ennen koulua (työpaikka löytyy) ja lykätä sivari koulun jälkeiselle ajalle ja sitä kautta mennä tekemään koulutusta vastaavaa työtä joka mahdollisesti voisi poikia työsopimusta jälkeen. Kiitos vastauksista jo valmiiksi!