Transsukupuolisuus on tullut elämääni läheisen kautta ja haluaisin ymmärtää häntä paremmin. Asiasta luettuani tajusin että en tiedä miltä transsukupuolinen dysforia tuntuu. En ilmeisesti ole koskaan kokenut mitään dysforiaa, varsinkaan sellaista jossa tunne kohdistuu omaan kehoon ja mieleen.

Voisiko joku transsukupuolista dysforiaa kokenut kuvailla tunnetta tai esittää jonkin ehkä kuvitteellisen "tilanteen" johon tavallinen cis ihminen voisi samaistua?

Onko ammatteja mihin trans-ihminen ei sovellu? Voiko trans-ihminen kouluttautua esim poliisiksi? Jos voi, niin onko mahdollisuuksia työllistyä?

kuka kampaaja/parturi helsingissä osaisi leikata hyviä mulletteja?

mun kumppani on käynyt nyt yli vuoden päivät siellä sun täällä kampaajilla leikkaamassa mullettiaan ja tulee aina enemmän tai vähemmän tyytymättömänä kotiin. raukka saanut kyllä sellasia ”mulletteja” että isosti mietityttää mistä murolaatikosta nää tutkintojaan saa.. eli tavoitteena päättää tää paskojen kampaajakokemusten kierre, vinkkejä kampaajista ketkä oikeasti osaa rakentaa hyviä mulletteja otetaan vastaan 🙏

Kaks viimeaikaista Kaltialan tutkimusta on ollut ns. rekisteri-tutkimuksia, missä se on saanut tiedot finndatalta esim. kaikkien transpolilla käyneiden jokaisesta psykiatrikäynnistä. Näitä käytettiin sekä siinä itsemurha-tutkimuksessa, sekä tässä: https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/37929300/ Noissa molemmissa tutkimuksissa on niin paljon ongelmia tieteen laadun suhteen, ja selvästi lähtenyt liikkelle ideologian, ei tieteen mielessä-

Tiedot ovat anonymisoituja, mutta ei rekisterinpitäjät ei tajua, kuinka pieni määrä TAYSin nuorten transpolin asiakkaita esim on, ja varmasti jotkut ovat tunnistettavissa. Oon ollut yhteteydessä findataan, ja ne luottaa, että tutkijat kertovat itse, jos tunnistavat jostain, ja on tähän asti hyväksynyt noi sen tutkimukset, joten on syytä olettaa, että ne tekee niin tulevaisuudessakin.

Se kertoo molemmissa tutkimuksissa, kuinka poikkeuksellisen luotettavia ne ovat, koska rekisterissä on kaikkien suomalaisten data. Mutta oikeasti, meillä EU:n lainsäädännön mukaan on oikeus päättä, että meidän tietoja ei luovuteta tutkimuksiin (ns. toissijaiseen käyttöön). Tässä ohjeet, kuinka voit kieltää käytön:

https://findata.fi/faq/miten-voin-kieltaa-tietojeni-toissijaisen-kayton/

Mulla on tarkoitus tehdä selkeemmät ohjeistukset ja valmiit pohjat, kuinka kieltää luovutus kaikista mahdollisista kannoista, mutta toi on se, mitä se on käyttänuy, ja o sen verran transihmisten etuja vastaan menevä tekijä, ja ne tiedot ovat hyvin kattavia, että laitan tän vinkin tähän.

​

Hei, oon itse Suomeen puoli vuotta sitten muuttanut transmaskuliininen. Oon yhteydessä Assigned Median evaniin (assignedmedia.org), ja työn alla on juttu Suomen nuorten transhoidosta, Kaltialan kansainvälisen vaikutuksen inspiroimana (sehän auttoi Floridaa kieltämään transhoidot alaikäisiltä jne.). Hän haluaisi haastatatella porukkaa, joka on hakenut hoitoa nuorten transpolilta (Tampere tai Helsinki, menestyksellä tai ilman, positiivisia tai negatiivisia kokemuksia. Vaikka on ollut vaikea löytää positiivisia, olisi hyvä saada yksin sellanen). Parhaassa tapauksessa jutun voisi saada julkaistua toiseen mediaan.

Ymmärrän, että pelon ilmapiiri on osa menoa, mutta kannattaa katsoa hänen hommiiaan nettisivuiltaan tai Twitteristä @ assignedmedia. Mitään tietoja, joiden perusteella voidaan tunnistaa ei laiteta juttuun, jos ei sitä halua. Vaikka itse kokemusta ei haluaisi julkaistua näinkään, olisi kuitenkin avuksi, jos uskaltaist kertoa sen n. "on background" eli taustatiedoksi.

Mulle voi laittaa viestiä, ja vaikka puhua ensin, jos haluaa varmistaa, että tässä ei olla tekemässä juttua siitä, onko joku validisti trans, vaan kertoa ihmisten kokemuksia, kuten mitä oli kehrääjän jutussa, mutta Englanninkieliselle yleisölle. Voin auttaa tulkkaamisessa, jos tarttee,

Evaniin voi ottaa yhteyttä twitterin kautta tai laittaa mailia transspyglass @ gmail.com

Tai laittaa mulle YV (sori, en oo aiemmin ollut reddit-käyttäjä), ja voidaan puhua vaikka niin että näette mun naaman eikä toinpäin.

Tässä olis tarkoitus tehdä ammattitason journalismia, joka toivottavasti kertoisi maailmalle, millaista on olla lääkitieteellistä hoitoa hakeva transnuori Suomessa teidän omasta näkökulmasta, sen sijaan, että vain Kaltialan näkökulma leviää maailmalle.

(Sen tieteelliset tutkimukset on kans paskempaa kun mitä tähän asti on tullut julkiseksi, se on toinen asia, johon liittyen teen ainakin yhden postauksen)

​

​

Osa 2/2 edelliseen postaukseeni

https://www.reddit.com/r/LGBTQSuomi/comments/1bb9f2a/tays_nuortenpolin_ylil%C3%A4%C3%A4k%C3%A4ri_riittakerttu/

Pysyäkseni aiheessa mahdollisimman lyhyenä ja anonyyminä, jaan seuraavan artikkelin, joka lienee myös postattu tänne ennenkin. Kerrotakoon että omat kokemukseni henkilökunnan käytöksestä pitkälti ovat pitkälti samanlaisia. Olen myös nuortenpoleilla käyneiden tuttavieni kautta kuullut samanlaisia tarinoita.

https://kehraaja.com/kuvaile-minulle-miten-masturboit-julkikuvan-takaa-paljastuu-transpolien-nuorten-synkka-tilanne/

Mikäli koette asiatonta käytöstä ja/tai seksuaalista häirintää eri muodoissaan nuortenpoleilla, suositteleen nauhoittamaan käynnin, ja ottaamaan yhteyttä seuraavin tahoihin:

• Aluehallintovirasto
• Oikeusasiamies
• RIKUn juristineuvonta https://www.riku.fi/palvelut/juristin-puhelinneuvonta-0800-161-177/
• Naisasialiitto Unionin juristipäivystys https://naisunioni.fi/juristipaivystys/
• SETA, Trasek, jne

​

Hei vaan! Tahdon pysyä anonyyminä transtutkimukset TAYSin nuortenpolilla käyneenä, sillä joudun vielä hakemaan lähetteet heidän kauttaan. Teen postauksen varta vasten luodulla tilillä. Tämä on itse asiassa osa 1/2. Toinen postaus tulee pian, ja keskityn siinä pikaisesti yksikön väärinkäytöksiin, ja miten toimia jos joutuu niiden kohteeksi.

​

Transtutkimuksista vastaavan TAYS nuortenpolin ylilääkäri Riittakerttu Kaltiala on jonkin aikaa sitten saanut mediahuomiota yhdysvalloissa antamalla haastattelun, jossa hän vastustaa transhoitojen antamista. Suomalaisista valemedioista tästä on kirjoittanut Oikea media.

https://www.thefp.com/p/gender-affirming-care-dangerous-finland-doctor

https://www.lifesitenews.com/news/something-has-gone-very-wrong-finnish-psychiatrist-speaks-out-against-trans-mutilation-of-kids/

https://oikeamedia.com/o1-209100

Transaktivisti ja toimittaja Erin Reed valottaa vastineessaan kirjoitukselle Kaltialan roolia Yhdysvaltain transvastaisessa liikehdinnässä. Artikkelissa muun muassa linkataan videtallenteeseen, jossa Kaltiala pitää sukupuolenkorjaushoitojen kieltämistä kannattavan puheen Floridan terveyslautakunnalle. Ikävä kyllä en ole henkisesti omien kokemuksieni kanssa siinä pisteessä että voisin katsoa sen itse.

https://www.erininthemorning.com/p/abusive-practices-and-conversion

https://thefloridachannel.org/videos/10-28-22-florida-boards-of-medicine-and-osteopathic-medicine-joint-rules-legislative-committee-rule-workshop/

https://www.pbs.org/newshour/health/floridas-ban-on-gender-affirming-care-for-minors-also-limits-access-for-trans-adults

Oli miten oli, mennään ylilääkärin hyvin julkisiin kannanottoihin. Kaltiala assosioi transvastaisen ja eheytyshoitoja kannattavan Society for Evidence-based gender medicine (SEGM) -järjestön kanssa. Hän on näkyvästi esillä heidän materiaaleissaan, ja on listattuna jäsenenä heidän järjestämissä istunnoissaan.

https://en.wikipedia.org/wiki/Society_for_Evidence-Based_Gender_Medicine

The Society For Evidence-Based Gender Medicine (SEGM) is a non-profit organization that is known for its opposition to gender-affirming care for transgender youth and for engaging in political lobbying. The group routinely cites the unproven proposal of rapid-onset gender dysphoria and has falsely claimed that conversion therapy techniques are only practiced on the basis of sexual orientation rather than gender identity.

Järjestön pitämä kokoontuminen, jossa kaltiala on merkitty osallistujaksi

https://mobile.reginfo.gov/public/do/viewEO12866Meeting?viewRule=true&rin=0945-AA17&meetingId=131923&acronym=0945-HHS/OCR

Lokakuun 10. päivä 2023 järjestettiin seuraava tapahtuma. Kaltiala on listattu vieraana monen tunnetun transvastaisen toimijan ohella.

https://www.eventbrite.com/e/international-perspectives-conference-registration-688074949697

https://preview.redd.it/mp0rf8p13inc1.jpg?width=927&format=pjpg&auto=webp&s=366aa3496ef2d579414000aa3152ea91dd609d31

https://preview.redd.it/tyz3e8p13inc1.jpg?width=927&format=pjpg&auto=webp&s=ead03f2141199ebfd09120adf8e283683185bbec

https://preview.redd.it/b3wxd8p13inc1.jpg?width=927&format=pjpg&auto=webp&s=45d82f804927dfc492560abb78df751a90e9c70e

https://preview.redd.it/wy72f8p13inc1.png?width=927&format=png&auto=webp&s=b525417807ce3de89d4ce228313d5fb74bdd4970

Riittakerttu Kaltiala puhuu usein materiaaleissaan Gender exploratory therapy -nimisen hoitomuodon puolesta. Kyseessä on eheytyshoitomuoto.

https://skooppi.fi/wp-content/uploads/Kaltiala_handout_Skooppi.pdf

https://gender-a-wider-lens.captivate.fm/episode/62-pioneers-series-adolescent-identity-with-riittakerttu-kaltiala

https://transsafety.network/posts/gender-exploratory-nhs-training/

https://transsafety.network/posts/gosh-exploratory-therapy/

Sinuiksi RY:n toiminnanjohtaja Mikko Ala-Kapee on ilmaissut huolensa EVA-yksikön toiminnasta, ja mainitsee ylilääkärin kerran ilmaisseen transnuoren hoitopyyntöön vastaamisen olevan yhtä ymmärrettävää kuin terveen raajan amputoimisen alaikäiseltä, sekä tulleensa transpolin toimeen vastentahtoisesti.

https://yhdistys.sinuiksi.fi/uutiset/syva-huoli-sukupuoli-identiteettiaa/

oon muunsukupuolinen eli en saa hoitoa transpolilla (jee) niin kuinka todennäköistä/onko kokemuksia kohdunpoistosta julkisella?

Olen ftm ja olen jonossa Helsingissä plastiikkakirurgiaan rintojenpoistoon. Kävin tapaamassa hoitajan ja lääkärin viime kesäkuussa, ja mulle kerrottiin, että leikkaus on päiväkirurgia (eli en jäisi yön yli sairaalaan) ja että melkein kaikki potilaat käyvät vielä toisen kerran korjaamassa esteettisistä syistä leikattua aluetta. Tämä kuulostaa aika oudolta, koska jos nielurisaleikkaus ja rintojenpienennys ei ole päiväkirurgia, miksi ihmeessä mastektomia olisi? Ja netissä kun olen lukenut monesta eri paikasta että esteettisiä korjausleikkauksia ei tarvitse usein tehdä, miksi ne Suomessa on niin tavallista?

Kysyn siis, onko kenelläkään mitään kokemuksia Helsingin HUS plastiikkakirurgialta? En oikein luota tuollaiseen meininkiin...

Edit: Hei kiitos kaikille jotka vastasivat! Mulla on jo turvallisempi olo ja vähän luottavaisemmin mielin oon sitten menossa leikkaukseen kun saan päivämäärän :)

Moiii, oon uusi täällä :3 olen itse siis femboy ja mua harmittaa, että en oo tavannu ketään toista femboyta :( asun siis pk seudulla ja ajattelin kysyä täältä, mikä muiden tietämys on asiasta, tunnetteko femboyta tai oletteko itse sellainen?

Moi! Meitsi löys tän subin ihan sattumalta perus suomiredditistä jostain kommentista ja oli aika hienoo nähä et tämmönenki löytyy! Ei oo vissiin kovin aktiivinen, mut koitetaan tehä tästä aktiivisempi, uskon et monelleki ois tarpeen tämmönen yhteisö ♥

Hei, onks täälä ketään gender gp:n käyttäjiä joilta sais kysyä kysymyksiä siihen liittyen? lähinnä et toimiiks se ees suomessa nyt?

oon miettinyt mastektomiaa yksityisellä, koska henkilökohtaisista syistä en halua transpolille (mm se etten ole binäärinen trans ihminen) Onko kellään kokemuksia, kirurgeja/klinikoita tiedossa joista on hyviä kokemuksia, mitä vältellä? Ihan vaan siis kokemuksia vinkkejä yms?

Basically title, I don't have a clue how the process starts/ works

:33

Löysin tämän alaredditin sattumalta jo jokin hetki sitten mutta lurkkasin silloisella tunnarilla vaan vanhat postaukset. Sillä tunnarilla oli sen verran historiaa etten uskaltanut kirjoitella tänne mitään mutta vihdoinkin sain aikaiseksi tehdä uuden, jotta pääsen varsinaiseen asiaan:

Vieläkö tämä alareddit haluaa olla hengissä? Olen muutamaa englanninkielistä lgbtq+-alaredditiä seuraillut mutta olisi mukava jos olisi myös joku suomenkielinen aktiivinen paikka. Onko ihmisillä vielä mielenkiintoa tälle vai onko jo löytynyt muualta paremmat paikat (ja jos näin on niin vinkkejä otetaan vastaan)?

Informatiivinen jatko edelliseen postaukseen. Juttelin eilen rintakirurgiasta päättävän erikoislääkärin kanssa (TAYS) Suomen linjauksista rintakirurgiaan pääsevistä trans naisista.

Hänen sanojaan lainaten. "Me ei sitä täällä paljon mainosteta, mutta vain alle 5% pääsee meidän kautta leikkaukseen. Meillä on todella tiukat kriteerit, eikä ne ole muuttumassa lähiaikoina. Vain, mikäli rintarauhaskudosta ei ole lainkaan, saattaa päästä leikkaukseen. Tai, jos on hyvin tubulaariset rinnat. Mutta todellisuudessa, Suomessa ei käytännössä katsoen pääse lähes kukaan. Verraten Ruotsiin, meillä on hyvin rajut kriteerit."

Kysyin, että jos lähtökohtaisesti trans naisella on vaikka lievää gynekomastiaa, onko sekin eväävä päätös leikkaukselle. Vastaus oli, kyllä.

Kysyin, miksi minulle ei kerrottu tätä ensimmäisellä käynnillä täällä. "Me ei hirveästi mainosteta tätä asiaa.."

Odotin 3 vuotta, että suvaitsivat kertoa tämän. Hyvä Suomi!

Transpoli. (MtF) 3 vuotta sitten aloitin hormonihoidot. Kysyin ennen aloittamista että onko mahdollista päästä rintakirurgiaan, oli lähtökohtaisesti jo hieman gynekomastiaa. Vastattiin ympäripyöreästi että joo, pitää vaan ensin käyttää se 3 vuotta hormoneja niin sitten edetään sen jälkeen.

Noh.. kolme niiiin pitkältä tuntuvaa vuotta odottanut että aika on lusittu. Enemmän kuin joululahjojen avaamista odottanut että viimein tämä kyseinen päivä koittaa.

Tänään kävin arviossa, vihdoin.

Nopealla vilkaisulla todettiin. No, onhan siinä vähän kasvua (ei oikeasti muutosta siitä päivästä kun aloitin), todennäköisesti et tule pääsemään meidän kautta kirurgisiin toimenpiteisiin, hyvin hyvin harva pääsee ja nähdäkseni nuo menevät naisen sukupuolen tunnusmerkistä.

Loppu lääkärin jupina meni vähän toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Reseptejä uusi ja ilmeisesti ilmeestäni näki etten ole ihan tyytyväinen tilanteeseen ja kerroinkin myös tästä. Joten sain vielä ensi viikolle soittoajan second opinioniin joka tehdään ensimmäisen lääkärin kertoman perusteella. Eli todennäköisesti tilanne ei muutu.

Nyt minulla on tälläinen "kesken jäänyt" rintojen kasvu aikuisella ihmisellä. Lääkäri päätti että näin on hyvä. Kyllä, ymmärrän että rinnat eivät tee naista ja meillä kaikilla on erilaiset kehot ja pitää olla onnellinen ettei rintasyöpä ole vienyt rintoja jne jne..

Mutta olisi sanonut sinä ensimmäisenä päivänä että todennäköisesti en pääse rintakirurgiaan kun näki jo silloin että tosiaan on jo minimaalinen kasvu ja pyöreys rinnoissa. Tulipa itkettyä koko ajomatka takaisin kotiin, onneksi en kyynelistä sumealla näkökentällä aiheuttanut liikenneonnettomuutta. Kotiin hakkaamaan nyrkkeilysäkkiä siihen asti että voimat loppui.

Heille jotka ovat tilanteessa miettien saako itse tulevaisuudessa polin kautta rinta-augmentaatiota.. et, jos on vähänkään pyöreyttä ja rintakudosta. Suosittelivat hankkimaan omakustanteisesti silikonit tai rasvansiirron.

Nyt menen keräilemään itseni, yritän saada luoton taas ihmisiin joiden sanaan pitäisi voida luottaa ja koitan löytää ruokahalun että saisi jotain syötyä vaikka onkin niin kauhea olo.

Kiitos että sai purkaa ✌🏻

Eli siis kysymykseni liittyy Tampereen transpoliin. Lääkäri teki minulle lähetteen toukokuun alussa, mutta vieläkään en ole saanut kirjettä transpolilta. On siis mennyt jo melkein kolme kuukautta. Onko tämä normaalia vai pitäisikö sinne ottaa yhteyttä? Olen aiemmin kerran käynyt Tampereen transpolilla, mutta silloin sanottiin, että tarvitsisin ensin jonkinlaista terapiaa tai muuta keskustelu apua. Jos muistan oikein, viime kerralla laput tulivat postilaatikkoon nopeammin. Olen käynyt psykologin juttusilla muutaman kuukauden ja ajattelin, että haluaisin päästä takaisin aloittamaan prosessia.

Onko muilla kokemusta siitä, kuinka kauan kestää, että transpolilta otetaan yhteyttä? Pitäisikö siis vielä odottaa vai ottaa yhteyttä?

Löysin yhden laajasti kehutun teipin https://transtape.life mutta Suomeen toimitus maksaa enemmän kuin teippi itse. Kokonaishinnaksi kertyy reilu 50 jota ei jaksais maksaa. Löytyykö jostain hyvää teippiä halvemmalla/lähempää vai kannattaako kiltisti maksaa.

Onko tosiaan niin vaikeaa löytää tietoa miten tätä leikkausta hoidetaan suomessa? Haluaisin tietää millä tavoin tätä leikkausta hoidetaan, mitä tarvitaan yms esimerkiksi, vaikuttaako negatiiviisesti ennen tehty vaginectomia juurikin esim UL'ään, että virtsa tulisi peniksen päästä eikä esimerksi kivesten takaa? Voiko kivekset täyttää rasvalla, kuten omasta mons kummusta (häpykumpu?).

Onko ainoa tapa saada tietoa vain sopia aika kirurgille hussiin? Artikkeleja on tosi vähän, kaikki oikeastaan käsittelee fallopastia. Blogeja myös niukasti tai ei ollenkan. Se mitä muissa maissa tapahtuu, ei hyödytä minua.

Hakiessani lähtettä transpolille ja tutkimusjakson edetessä etsin netistä toisten transihmisten kirjoituksia siitä, mitä transpolilla oikeastaan tehdään ja mihin on varauduttava. Hyviä vaihe vaiheelta käyviä tekstejä olivat ainakin Transitiopäiväkirja ja Matkalla Leimuksi -blogi. Iso kiitos heille, kun uskalsitte jakaa elämäänne meidän muiden hyödyksi ja iloksi! Sain vastikään ensimmäisen F64.0-diagnoosini, joten päätinpä antaa yhteisölle jotain takaisin ja kirjoittaa oman tutkimusjaksoni kulun. Ehkä jollekulle subin lukijoista tai myöhemmin tämän Googlesta löytävälle on tästä jotain hyötyä tai edes ajanvietettä. Teksti on vähän pitkä, mutta ihan vain kaikkien yksityiskohtien vuoksi.

Ensimmäiseksi kuitenkin muutama disclaimer! Jokaisella jakson eteneminen voi olla hyvin erilainen.

• Olen täysikäinen, joten kerron miten aikuisten puolella toimitaan. Nuorilla on omat poliklinikkansa, joista minulla ei ole omaa kokemusta.
• Kävin HUS:n Sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikalla. Tampereen Transpoliklinikalla voi olla omat toimintaperiaatteensa.
• Kaikki tämä tapahtui koronapandemian aikana. En kertaakaan tavannut hoitohenkilökuntaa kasvotusten, kaikki tapaamiset olivat etänä. Toimintatavat ja vähintäänkin tunnelma on erilainen lähitapaamisissa.
• Minulla ei ole ennestään muita psykiatrisia diagnooseja. Monilla transihmisillä on asioita, joista on hyvä puhua ammattilaisen kanssa. Valitettavasti transpolilla on kuulemani mukaan taipumusta lykätä tutkimusjakson etenemistä, jos tällaiset keskustelut ovat kesken.

Ajanvaraus yleislääkärille (lokakuun alku 2020)

Pitkän harkinnan jälkeen jätin soittopyynnön Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiölle (YTHS) lokakuun alussa 2020. Mikä tahansa terveyskeskus käy, mutta kun olen yliopisto-opiskelija, päätin käyttää YTHS:ää. Hoitaja soitti myöhemmin. Kerroin, että "Olen jo kauan tuntenut olevani mieluummin nainen ja joitakin vuosia sitten tunnustin itselleni olevani transsukupuolinen. Haluaisin päästä puhumaan siitä jollekin ja saada lähetteen HYKS:in Sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikalle.". Minua jännitti paljon, koska en ollut ennen kertonut kellekään olevani trans. Olin varautunut siihen, että hoitaja ei tietäisi, mistä on kyse (näin voi hyvinkin käydä), mutta tämä hoitaja tiesi: hän itse käytti nimitystä "transpoli". Hän olisi halunnut laittaa minut ensin puhumaan aiheesta seksuaalineuvoja kanssa ja neuvoja voisi sitten pistää lähetteen yleislääkärille, joka tekisi lähetteen transpolille. Seksuaalineuvojalle oli kuitenkin pidempi jono kuin yleislääkärille ja olin lisäksi nimenomaisesti pyytänyt lähetettä, joten hoitaja varasi minulle ajan yleislääkärille marraskuun loppuun ja seksuaalineuvojalle joulukuun alkuun. Tästä alkoi odottaminen.

Lähetteen hakeminen (marraskuun loppu 2020)

Tapasin yleislääkärin YTHS:n oman etätapaamissivun kautta. Lääkäri kyseli ensin yleisiä asioita kuten nimeä ja olinko aloittanut opiskeluni vasta kun en ollut käynyt YTHS:llä ennen (en ollut, en vain ollut tajunut mennä terveystarkastukseen). Hoitaja oli kirjoittanut, että haluasin puhua sukupuoli-identiteettiasioista, ja lääkäri oli lukenut transpolin läheteohjeet. Tämä oli hyvä merkki, koska olin taas varautunut siihen, että lääkäri ei tietäisi, mitä pitäisi tehdä (näinkin käy kuulemma usein). Lääkäri pyysi minua kertomaan omin sanoin, joten kerroin nuoruuden toiveistani olla nainen, miten pukeudun naistenvaatteisiin ja käytän internetissä naisen nimeä ja miten pari-kolme vuotta sitten tunnustin itselleni olevani nainen.

Lääkäri alkoi sitten käydä transpolin läheteohjeita läpi (linkki). Vaadittavia tietoja ei ole paljon, joten kannattaa miettiä etukäteen vastausta niihin. Lääkäri kyseli kysymykset vuoronperään ja vastasin niihin nopeasti. Tässä vaiheessa ei vaadita mitään hirveää tarkkuutta tai varmuutta. Minunkin lähetteessä luki esimerkiksi "kaikille hoitomahdollisuuksille avoin". Tietenkin siitä voi olla vain hyötyä jos osaa vastata kaikkeen jotenkin itsevarman ja ennaltaharkitun oloisesti. Vajaavaisesti täytetyt lähetteet voivat tulla myös takaisin täydennettävinä, mutta lääkärin voisi kuvitella pyrkivän täyttämään vaaditut kysymykset. Lopussa lääkäri kyseli sinänsä merkityksettömiä asioita, joita läheteohjeissa ei vaadittu, kuten että tuntuiko minusta siltä, että oli syntynyt väärään kehoon vai alkoiko tunne jostain jne.

Tapaaminen kesti n. 20 minuuttia, ja lääkäri kirjoitti lähetteen heti tapaamisen jälkeen. Hän kirjoitti Kanta-palveluun pistettyyn potilaskertomukseen muun muassa, että minulla on pitkähköt hiukset, millä ei ole mitään merkitystä ja voi olla vähän stereotypisoivaa, mutta eipä sillä väliä.

Lähetteen hyväksyminen ja ensimmäiset lomakkeet (joulukuun alku 2020)

Postiluukusta kilahti joulukuun alussa kirje HUS:lta. Kirjeessä kerrottiin ensin, että lähete on hyväksytty. Siinä myös kyseltiin kiinnostuksesta osallistua vapaaehtoiseen tutkimukseen transsensitiivisestä terapiasta (en osallistunut). Kirjeen mukana tuli nivaska kyselylomakkeita. Tämä nivaska tuli tutuksi, koska sain täyttää sen tutkimusjakson aikana kolmesti. Kirjeen mukaan ensimmäinen aika varattaisiin, kun lomake palautetaan heille.

Ensin kysyttiin perustietoja, jonka jälkeen piti sitten arvioida sukupuolenkokemusta: Mihin pistää itsensä asteikolla "ei mies - mies", "ei nainen - nainen" ja "ei muu - muu, mikä?"? Millä seuraavista kuvailisit itseäsi, 11 vaihtoehtoa mukaan lukien "muu, mikä?"? Itselleni vaikeinta oli arvioida, kuinka paljon kärsimystä koen sosiaalisesta/kehollisesta dysforiasta asteikolla "0 Ei lainkaan - 100 Sietämätön". Sitten oli 38 kysymystä siitä, miten usein kokee ahdistusta eri asioista edellisen 6 kk aikana. Sitten oli monta sivua yleisestä terveydestä, mielialasta ja päihteidenkäytöstä. Nämä kysymykset eivät olleet mitenkään transaiheisia, joten veikkaan heidän vain kopioineen yleiset sairaalaantulopaperit.

Täytin paperit ja postitin ne heille joitakin päivä myöhemmin. Kävin myös juttelemassa YTHS:n seksuaalineuvojan kanssa, mikä oli sinänsä hyvä, koska sain vähän rohkeutta jutella hyvin yksityisistä asioista ennen virallisten transpolin aikojen alkamista. Laitoin myös hakemuksen virallisesta nimenmuutoksesta ennen ensimmäisen transpolin aikaa, mutta ruuhkan takia se hyväksyttiin vasta sen jälkeen.

Ensimmäinen tapaaminen (maaliskuun puoliväli 2021)

Ajanvaraus ensimmäiseen tapaamiseen tuli HUS:n Maisa-portaaliin jouluaatonaatonaattona. Sama kirje tuli myös postissa, mutta olin jouluna vanhempieni luona, joten pääsin lukemaan sen vasta myöhemmin. Kirjeen mukana tuli sama lomakenivaska kuin alussa, mutta ilman palautuskuorta, joten en lähettänyt sitä mihinkään. Ensimmäisen tapaamisen piti olla helmikuussa, mutta noin viikko ennen tapaamista minulle soitettiin ja kerrottiin ajan siirtämisestä maaliskuulle tuplabookkauksen vuoksi.

Tapaaminen viimein koitti maaliskuun puolessa välissä. Tapasin transpolin sairaanhoitajan Teamsin välityksellä. Hän kysyi ensimmäiseksi nimeäni, ja kerroin virallisen nimeni, mutta sähköpostini oli toivomallani nimelläni, joten hoitaja osasi kysyä, haluanko mieluummin käyttää sitä. Aluksi hän kyseli lähinnä täydentäviä kysymyksiä "ilahduttavan tiiviin" lähetteen tietoihin. Nämä olivat perusasioita: mitä opiskelen, mitä aion tehdä valmistumisen jälkeen, onko sairauksia. Jo tässä vaiheessa hoitaja sanoi, että minulla näyttäisi olevan hyvät edellytykset edetä tutkimusjaksolla. Puhuimme myös nimestäni ja miten päätin sen (n. 13v minä oli pitänyt sitä nättinä ja pistänyt sen Facebookin valeprofiiliin 😋). Hän myös kertoi, että voin vaihtaa sen nykyään ilman diagnoosiakin, en jostain syystä kehdannut sanoa hakeneeni muutosta jo. Hän kyseli myös perheestäni ja miten vanhempani olivat reagoineet kaapistatulooni. Oli hieman noloa kertoa, etten ollut kertonut vanhemmilleni vielä mitään, ainoastaan siskolleni. Selitin jotain kertomisen tekevän asiasta niin konkreettista ja lopullista, vaikka mitään pelättävää ei ollutkaan, ja hoitaja tuntui ymmärtävän asian ja antoi neuvoja.

Sairaanhoitaja ei ollut lukenut täyttämiäni lomakkeita. En tiedä, oliko ne annettu vain lääkärin luettavaksi vai oliko ne heitetty pois, mutta sairaanhoitaja pyysi minua täyttämään ajanvarauskirjeen mukana tulleet lomakkeet. Hän olisi voinut laittaa palautuskuoren minulle, mutta sähköposti oli minulle parempi vaihtoehto. Lähitapaamisessa olisi ollut niin helppoa vain ojentaa paperit. Lopputapaamisen ajan sairaanhoitaja selosti tutkimusjakson etenemisen. Transpolin sivuilla luki, että jakso kestää vähintään 6 kk, mutta hoitaja sanoi suoraan, että siinä menee vähintään vuosi.

Lopussa sairaanhoitaja katsoi omaa kalenteriaan ja antoi minulle seuraavan ajan jo viikon päähän. Diagnoosiksi tuli tässä vaiheessa F64.9 "Määrittelemätön sukupuoli-identiteetin häiriö".

Elämänkaarihaastattelu 1 (maaliskuun puoliväli 2021)

Elämänkaarihaastetteluja varten on yleensä kolme tapaamista sairaanhoitajan kanssa. Olin valmistautunut hyvin ja jopa vähän harjoitellut, joten minulle riitti kaksi tapaamista. Kannattaa siis miettiä etukäteen näitä asioita, jos vain mahdollista.

Ensimmäinen elämänkaaritapaaminen oli viikko ensimmäisestä tapaamisesta. Olin hyvin hermoissani heti alussa, koska olin sählännyt Teamsin kanssa ja jouduin paniikissa yrittää käynnistää sitä uudelleen jo tapaamisen alussa. Hoitaja ei moisesta välittänyt.

Hän kyseli ensin perheestä ja oliko meillä mitään väkivaltaa, hyväksikäyttöä tms. (ei ollut). Sitten käytiin läpi lapsuuteen, kouluikään, murrosikään, lukioon, inttiin ja opiskelujen alkuun liittyviä asioita järjestyksessä. Kerroin asioita ja vastailin kysymyksiin etenkin sukupuolikokemuksen suhteen, kun minulla oli joitain kokemuksia jo pienenä ja hyvin selkeitä murrosiässä. Hoitaja kysyi etenkin kiusaamiseen ja mielialaan liittyviä kysymyksiä. Nopeasti kävi ilmi, että "ei oikeastaan", "pääasiassa ihan hyvin", "kyllä kai" ja vastaavat pehmittelyt ovat huonoja vastauksia, koska hoitaja takertuu sitten epävarmuuteen. "Ihan tavallinen" on tylsä ja hajuton kuvaus perheestä tai koulusta, mutta jos perhe tai koulu on ihan tavallinen, kannattaa vain sanoa niin.

Puhuimme myös seksuaalisuudesta, mikä oli minulle vaikeaa, koska kyse on hyvin yksityisestä asiasta enkä puhu mielelläni siitä. En pariin kertaan saanut sanoja suustani, jolloin hoitaja tajusi puhella jotain muuta itse ja antaa minun koota itseni.

Kerroin muun muassa ajatelleeni olevani homomies ennen kuin myönsin itselleni olevani trans. Hoitaja kysyi sitten, onko mahdollista että olen homomies ja yritän olla nainen, koska se olisi yhteiskunnassa hyväksyttävämpää. Jälkeenpäin tajusin, miten loukkaavalta tuo kysymys kuulostaa. Sillä hetkellä se ei tuntunut miltään, hoitaja kuitenkin oli sen verran leppoisa ja antoi tukea muissa asioissa. On kuitenkin muistettava, että transpoli on olemassa, jotta he saisivat jonkun syyn olla antamatta hoitoa, ei toisinpäin. Onneksi olin varautunut mielessäni tähänkin kysymykseen ja osasin sanoa suoraan, että asia on mielestäni toisin päin, yritin olla homomies, jotta minun ei tarvitsisi myöntää itselleni olevani trans. Hoitajalle tämä oli hyvä vastaus ja menimme eteenpäin.

Tapaaminen kesti koko tunnin ajan. Transpolin toimiston olisi ilmeisesti pitänyt tehdä varaus seuraavaa tapaamista varten, mutta kun sitä ei ollut tullut, hoitaja antoi minulle ajan omasta kalenteristaan vajaan parin viikon päähän. Mitään tarkkaa kuvausta tapaamisesta ei Kanta-palveluun tullut, vain tieto siitä, että tapaaminen oli ollut.

Elämänkaarihaastattelu 2 (maaliskuun loppu 2021)

Hoitaja oli kymmenen minuuttia myöhässä, mutta oli myös laittanut minulle viestin siitä joitakin minuutteja aiotun ajan jälkeen. Alussa kerroin, että olin kertonut vanhemmilleni transsukupuolisuudesta ja transpolilla käymisestä edeltävänä viikonloppuna. Juttelimme paljon siitä. Hoitaja tarjosi materiaalia, jonka voisin vanhemmilleni antaa, jotta he saisivat oikeaa tietoa eivätkä lukisi "Amerikan republikaanien tasoisia tekstejä". Hän myös muistutti, että läheistapaaminen voidaan järjestää Teamsin kautta missä vaiheessa vain, jos haluan. Olisin voinut myös ottaa häneen yhteyttä myöhemmin ja pyytää läheistapaamista. En ottanut läheistapaamista, joten en tiedä, miten se olisi mennyt.

Kaapistatulo-keskustelun jälkeen hoitaja kyseli, miten dysforia näkyy elämässäni ja miten se rajoittaa elämääni. Valmistautumisesta oli taas hyötyä, on mielessäni tehnyt listan asioista, jotka haluaisin kertoa. Hoitaja sitten vain kyseli tarkentavia kysymyksiä. Hän myös kysyi tarkennuksia ja lisätietoa lomakkeiden vastauksiini ja edelliskerran asioihin.

Hoitaja kertoi sitten eri hoidoista ja niiden vaikutuksista. Hän painotti, että mitkään hoidot eivät ole pakollisia ja saan valita ne, jotka haluan. Hän kyseli, mitä mieltä olin eri hoidoista ja juttelimme myös muun muassa biologisten lasten mahdollisuudesta.

Tapaamista oli kymmenen minuuttia jäljellä ja olimme saaneet käytännössä kaikki elämänkaariasiat käsiteltyä. Sovimme sitten, että käymme viimeisetkin asiat nyt läpi, pitkittäen tapaamista hieman, niin kolmatta tapaamista ei tarvitse. Hän kyseli, miten uskon asioiden muuttuvan transsukupuolisuuden myötä. Hän kysyi, millaisia huolia minulla on ja sen sellaista. Lopussa hän kertoi seuraavaksi olevan psykiatrin tapaamisen, jota varten saan 109-kohtaisen lomakkeen täytettäväksi. Hoitaja veikkaili, että saisin vuodenvaihteen aikaan tutkimusjakson loppuun (ei mennyt huti kuin melkein puolella vuodella...)

Persoonallisuuskysely (toukokuu 2021)

Toukokuussa sain sitten sairaanhoitajan lupaaman 109-kohtaisen lomakkeen palautuskuorineen. Kyseessä on "SCID-II Persoonallisuuskysely", jota käytetään ilmeisesti ihan yleisesti persoonallisuushäiriöiden etsimiseen. Kysymykset olivat "kyllä - ei" muotoisia. Ne olivat pääasiassa nopeasti täytettäviä ja helppoja, osa taas vaati hieman punnintaa. Esimerkkejä:

20. Onko teidän vaikea heittää pois tavaroita koska ne saattaisivat osoittautua tarpeellisiksi jonakin päivänä?

57. Näettekö usein auran tai energiakentän ihmisten ympärillä?

67. Flirttailetteko paljon?

100. Tunnetteko itsenne usein tyhjäksi sisältä?

Lomakkeen täyttö oli sinänsä nopeaa, koska lähes kaikkiin kohtiin sain pistettyä vastauksen "ei". Joukossa oli myös kohtia, joihin vastasin "kyllä". Minun on vaikea olla avoin tai puhua tuntemattomille, joten laitoin rehellisesti näitä asioita koskeviin kysymyksiin asianmukaisen vastauksen.

Psykiatrin tapaaminen (kesäkuun puoliväli 2021)

Tapasin transpolin lääkärin Teamsin kautta. Hän katsoi samalla täyttämääni lomaketta. Kävimme läpi jonkin toisen, samankaltaisen kyselyn kysymyksiä. Tämä keskustelu meni hyvin nopeasti. Lääkäri kysyi kysymyksen, minä sanoin "e" tai "en o", ja sitten siirryttiin seuraavaan kysymykseen. Joidenkin kysymysten kohdalla jouduin kysymään, mitä sillä tarkoitetaan, kuten mikä on "pakkoajatus". Esimerkiksi kysymykseen fobioista pystyin vastaamaan lievän korkeanpaikanpelon, mikä ei kuitenkaan vaikuta elämääni pahemmin, ja lääkärin mielestä se oli ihan tavallista. Kun lääkäri sitten kyseli tarkennusta joihinkin "kyllä"-vastauksiini lomakkeella, niihinkin lääkäri sanoi pienen selityksen jälkeen, että ne ovat ihan tavallisia luonteenpiirteitä. Hän kysyi myös muutaman oman kysymyksen, ja vaikka päässäni oli voimakkaana ajatus siitä, että tulinko nyt vastanneeksi jotenkin epäilyttävästi, lääkäri meni vain eteenpäin sanoen kaikkea ihan tavalliseksi. Vaikutti jopa siltä, että hän olisi odottanut enemmän "kyllä"-vastauksia, koska hänen kokemuksensa mukaan yliopisto-opiskelijoilla vaativan persoonallisuushäiriön piirteet korostuvat mutta huomautti lopussa ettei minulla ollut siitäkään mitään piirteitä.

Lopuksi lääkäri kertoi kirjoittavansa potilaskertomukseen, ettei psykiatrisia sairausdiagnooseja aseteta tässä tapaamisessa. Hän selitti sen erikoisesta sanamuodosta huolimatta tarkoittavan sitä, että ei ole mitään syytä epäillä persoonallisuushäiriötä. Seuraavaksi olisi psykologin tapaamiset, joiden hän veikkaili olevan lokakuussa.

Psykologin tapaaminen 1 (joulukuun alku 2021)

Olin lokakuun lopussa soittanut transpolin toimistoon ja kysynyt, onko minut unohdettu. Sieltä vastattiin vain, että jonoa on vielä yli kuukausi. Marraskuun puolessa välissä sain sitten ajanvarauksen.

Ensimmäinen psykologin tapaaminen oli jälleen Teamsin kautta. Hänkin oli pahoillaan pitkästä odotusajasta. Juttelimme ensin paljon tämänhetkisestä tilanteestani, opiskelujen etenemisestä jne. Sitten kävimme periaatteessa läpi samat asiat kuin elämänkaarihaastatteluissa oli käyty, pikavauhtia. Kerroin samat asiat lapsuudestani, nuoruudestani ja nykyelämästäni, kaikki keskeiset dysforian ilmenemismuodot ja muut ongelmat. Psykologi pysäytti minut vain harvoin kysyäkseen tarkentavia kysymyksiä. Psykologi olisi todennäköisesti saanut kaiken tämän tiedon, jos olisi lukenut elämänkaarihaastatteluiden tekstin, mutta henkilökohtainen kertominen on kai tärkeä psykologisen arvion tekemiseen. Monessa kohdassa psykologi sanoi, että ajatukseni kuulostavat järkeviltä, mikä on melkoinen kehu mielestäni. Tapaaminen olikin sitten tässä. Hän kertoi lähettävänsä minulle muutamat lomakkeet, jotka voisin täyttää Maisan kautta tai sähköpostitse. Olisin voinut saada ne myös postitse ja täyttää paperilla, mutta valitsin sähköisen tavan.

Psykologin lomakkeet (joulukuun alku 2021)

Lomakkeet tulivat Maisa-palveluun pian tapaamisen jälkeen. Ensimmäinen lomake oli yksinkertainen, siinä oli ensin jana "mies - nainen" ja sitten nelikenttä, jossa oli akselit "mies - nainen" ja "sekä mies että nainen - ei mies eikä nainen", ja sitten piti sijoittaa itsensä jonnekin janalle/nelikentälle.

Toinen lomake oli "Rosenbergin itsetuntomittari". Siinä oli kymmenen väitettä, joihin piti vastata asteikolla "eri mieltä - lähes eri mieltä - lähes samaa mieltä - samaa mieltä". Esimerkiksi:

5. Minulla ei ole paljoakaan, josta voisin olla ylpeä

Kolmas lomake olikin sitten pidempi. Sen nimi oli "Schema Mode inventory", ja siinä piti vastata 118 kysymykseen asteikolla "1 Ei koskaan - 6 Aina", miten usein tuntee tiettyjä asioita. Esimerkkejä:

13. Turhaudun helposti ja annan periksi, jos en pääse tavoitteeseen.

73. Jos en hallitse muita ihmisiä, tule hallituksi

103. Olen laiska

117. Saatan tulla niin vihaiseksi, että koen voivani vaikka tappaa jonkun.

Neljäs lomake oli "CORE-OM"-niminen. Se ei sinänsä eronnut edellisestä mitenkään, paitsi että siinä oli vain parisenkymmentä kysymystä.

Kaiken kaikkiaan kysymyksiä oli paljon ja niihin joutui oikeasti miettimään vastauksia. Persoonallisuuskyselyssä oli voinut valita helposti vain "ei", mutta näissä lomakkeissa oli enemmän valinnanvaraa, joten hyvin iso osa vastauksistani sijoittui jonnekin ääripäiden välille. Lähetin vastaukseni psykologille tapaamista edeltävänä päivänä.

Psykologin tapaaminen 2 (joulukuun alku 2021)

Tässä tapaamisessa käytiin läpi vastauksiani lomakkeisiin. Pisimpään lomakkeeseen käytettiin tietenkin enemmän aikaa, muut mentiin melko rivakasti. Psykologi luki hiljaa vastauksiani ja pysähtyi välillä kysymään jostain kohdasta. En ollut miettinyt niin tarkasti kaikkia vastauksiani, joten välillä päädyin vain sopertamaan jotain että siltä se vain tuntui. Toisinaan sain sentään sanottua jotain järkevää.

Kun saimme lomakkeet käytyä läpi, psykologi pohti, josko hän kertoisi arvionsa minusta heti siinä, mutta päätti kuitenkin, että yksi lyhempi tapaaminen olisi parempi. Hän jutteli lyhyesti muista asioista, kuten hoitotoiveistani. Kun mitään erikoista ei ollut enää sanottavana, hän päätti ettei pitkitetä tapaamista.

Psykologin tapaaminen 3 (joulukuun puoliväli 2021)

Tässä tapaamisessa psykologi luki minulle arvionsa minusta ja pyysi korjaamaan tai täydentämään, jos jotain sellaista olisi tullut. Arvio oli yllättävän pitkä ja yksityiskohtainen, kun luin sitä sitten itsekseni Maisa- ja Kanta-palveluista myöhemmin. Ilahduttavaa oli myös, miten positiivisesti psykologi näki minut. Minä osoitan adekvaattia reflektiokykyä 😊. Eräs perheenjäseneni on tavallisen mielenterveyspoliklinikan psykiatrin ja sairaanhoitajia tavattuaan sanonut, että he keksivät pienestäkin asiasta ison negatiivisen ongelman eikä hän siksi haluaisi puhua heille. En väitä, etteikö psykologi olisi huomannut minunkin ongelmia ja kirjoittanut niistä. Hän ei vain pitänyt niitä isoina ongelmina.

Tapaamisessa en huomannut mitään, mikä vaatisi korjausta tai täydentämistä. Psykologi ehdotti tekstissään lyhyt- tai ryhmäterapiaa dysforian kanssa pärjäämiselle, mutta vain jos olen itse kiinnostunut menemään sellaiseen (en ole). Hän antoi vihreää valoa transdiagnoosille. Hän veikkasi seuraavan tapaamisen olevan noin neljän kuukauden päästä.

Hoitoneuvottelu (toukokuun puoliväli 2022)

Sain maaliskuussa ajanvarauksen ja joulukuussa 2020 ensimmäisen kerran täyttämäni lomakenivaskan täytettäväksi uudelleen ja palautettavaksi.

Hoitoneuvottelutapaamisessa oli sama lääkäri kuin psykiatrin tapaamisessa vajaa vuosi aiemmin. Lyhyen kuulumisten läpikäymisen jälkeen hän sanoi, että transsukupuolisuus-diagnoosin asettamiselle ei ole estettä. Olin selvästi iloinen ja lääkäri onnitteli minua.

Hän kysyi, mitä hoitotoimenpiteitä haluan, ja luettelin ne kaikki, jotka tässä vaiheessa voi saada: hormonihoito, foniatria (josta voi saada lähetteen aataminomenan höyläykseen) ja partakarvojen epilointi. Hän sanoi tekevänsä lähetteet niihin. Partakarvoituksen epilointeja ei hänen mukaansa tehdä kesäisin, koska kasvojen palaminen auringossa on haitallinen siinä operaatiossa. Saisin myös ajanvarauksen seurantakäyntiä varten sairaanhoitajalle. Translain muuttamista ollaan suunnittelemassa, mutta kun emme tiedä, mitä sille tulee loppujen lopuksi käymään, etenemme samalla tavalla kuin ennenkin. Kysyin, miten diagnoosi vaikuttaa reservissä olemiseen, mutta hän ei tiennyt mutta lupasi selvittää asian. Kun muuta kysyttävää ei ollut, tapaaminen ja tutkimusjakso olivat siinä.

Lääkäri pisti diagnoosin Maisaan ja myöhemmin Kantaan. Pienen epäselvyyden jälkeen (vinkki: älä anna potilaalle nähtäväksi luonnosta, jossa käytät mallina tietoja, jotka eivät koske häntä) minulla on nyt ensimmäinen transsukupuolisuusdiagnoosini!

Ja tässä nyt sitä sitten ollaan! Seuraavaksi minulla on edessäni kaikki transsukupuolisuuteen liittyvät hoidot. Parin seurantakäynnin jälkeen minun pitäisi saada lähete Tampereen transpolille, josta saan toisen diagnoosin. Näillä kahdella diagnoosilla pääsee sitten jonottamaan sukuelinkirurgiaa ja yhdessä lisääntymiskyvyttömyyslausunnon kanssa nykyisen translain mukaisen laillisen sukupuolen vahvistamisen.

Tapaamisia on siis vielä paljon edessä, mutta mielestäni vaikein ja pitkäkestoisin portinvartijavaihe on nyt ohi.

Vuonna 2019 irtisanouduin töistä koska pomo kuullessaan että aloitan transition, kielsi minua käyttämästä enään työpaikan vessoja ja kielsi myös vaatteiden vaihdon yrityksen tiluksilla. Sanoi että "vaatteet vaihdat sitten kotona tai autossasi". Vessaakaan ei saanut käyttää.

Kumppanini sai työpaikan eri paikkakunnalta samaan aikaan ja muutimme pois, n. 3 h ajomatkan päähän silloiselta paikkakunnalta.

Minulla kesti hetki saada uusi työpaikka (4kk) vaikka kävin useassa haastattelussa. Kaikki sujui aina hyvin siihen asti kunnes kävi ilmi että olen transitioitumassa (nimi, hetu yms. viimeistään paljasti tilanteen), ja työpaikkaa ei sitten tarjottu. Onneksi on kaksi tutkintoa ja sain lopulta hoitoalalta sitten helposti töitä. Sillä polulla ollaan edelleen.

Mutta, tämä työttömyysaika, en ollut oikeutettu päivärahaan, syy "syrjintä ei ole peruste irtisanoutua" yst. terveisin TE-toimisto.

Riitautin asian sosiaaliasioiden muutoksenhaku lautakunnassa. Ratkaisu "syrjintä ei ole peruste irtisanoutua".

Valitus korkeimpaan oikeuteen, ratkaisu tuli tänään postissa. "Syrjintä ei ole peruste irtisanoutua, sinua on kohdeltu samalla perustein kuin ketä tahansa muuta. Sinun olisi pitänyt puhua esimiehen kanssa asiasta tai työsuojeluvaltuutetulle". Pomon kanssa puhuin, työsuojeluvaltuutettu opintovapaalla. Molemmat asiat toin ilmi. Ei ollut painoarvoa sillä.

Moni muukin asia jätettiin huomiotta jotka olisi tukenut irtisanoutumista. (muutto toiselle paikkakunnalle yli 3h ajomatkan päähän on mm. yksi peruste että saa irtisanoutua ja jos puoliso saa päätoimisen työpaikan) Nämä jätettiin huomiotta täysin! Korkeimmalta taholta missä näitä asioita ratkotaan!

Onneksi oli säästöjä jolla elelin työttömyysajan.

Jotenkin.. jäi suoraan sanottuna paska maku suuhun ja ei voi muuta todeta kun että.. ei täällä rakkaassa Suomen maassa ihan vielä olla sillä tasolla tasa-arvon suhteen kun voisi kuvitella.

Pakko oli purkaa pähkinänkuoressa tämä pitkä lähes 3 vuoden taistelu ja se että kaikki tyrmää vaateet tasa-arvoisesta kohtelusta. Tuntuu siltä rakkaat kanssaihmiset, että me vähemmistöt ei olla minkään arvoisia, yhteiskunnallisella tasolla. Meitä saa kiusata.

Viimeisenä lauseena voisin sanoa saman miten kirjeessä minulle todettiin tänään.

Tästä asiasta ei voi valittaa.

Kiitos